Suomalais-ruotsalainen puolustusyhteistyö - symbioosi vai symbolinen ele

Artikkelin kirjoittaja on eversti Bo Stennabb, Ruotsin Helsingin suurlähetystön sotilasasiamies. Kirjoitus perustuu Ruotsin ja Suomen puolustusvoimien yhteiseen raporttiin sekä Suomen pääesikunnassa toimivan yhteysupseerin, everstiluutnantti Jan Karlssonin alustukseen.

  Kummankin maan puolustusvoimat pystyivät esittämään tiiviin ja sitoutuneen selvitystyön tuloksena useita konkreettisia ehdotuksia yhteistyöstä, joka parantaisi sekä Suomen että Ruotsin puolustusvoimien operatiivista tehokkuutta. Raporteissa on kattavia ehdotuksia, jotka käsittelevät kuutta eri osa-aluetta: merivoimia, ilmavoimia, maavoimia, suojattuja viestiyhteyksiä (C2), logistiikkaa ja materiaalihankintaa sekä yhteisiä joukko-osastoja kriisinhallintatehtäviin. Tärkeä kysymys on, onko kyseessä näiden kahden valtion välinen aito, kumpaakin osapuolta hyödyttävä yhteistyö vai onko kaikki vain poliittista retoriikkaa, josta ei ole mitään todellista operatiivista hyötyä.

Yhteistyö toimii hyvin jo nyt

Suomen ja Ruotsin välinen yhteistyö on jo nyt varsin sujuvaa, ja se on jatkunut jo vuosia. NORDEFCO-yhteistyötä tehdään erityisesti osaamisen kehittämisen, tutkimuksen ja koulutuksen aloilla, mutta myös harjoitusten ja kansainvälisen osallistumisen keinoin. Hyödyt ovat kiistattomat - yksittäiset osallistujamaat oppivat toisiltaan ja voivat yhdessä kehittää operatiivista kykyjään. Yhteistyön lippulaiva on Cross Border Training (CBT), jossa lähinnä ruotsalaiset, suomalaiset ja norjalaiset lentäjät harjoittelevat yhdessä toistensa ilmatilassa lähes viikoittain ympäri vuoden. Tämä yhteisharjoitus parantaa osallistujamaiden operatiivista kykyä, mutta se antaa myös tärkeän signaalin lähialueillemme: harjoittelemme yhdessä rauhan aikana, joten meillä on valmiudet toimia yhdessä myös kriisitilanteessa. Merivoimilla on tavoitteena on luoda yhteinen suomalais-ruotsalainen laivasto-osasto: Swedish Finnish Navy Task Group 2023. Lisäksi olemme jo pitkään järjestäneet yhteisharjoituksia, ja maamme ovat mukana Itämeren merialueiden valvontayhteistyössä (SUCFIS). Olemme koordinoineet onnistuneesti keskinäistä toimintaamme monikansallisten yhteistyöohjelmien puitteissa. Suomi ja Ruotsi ovat kumpikin Naton aktiivisia kumppaneita. Allekirjoitimme yhtä aikaa isäntämaasopimuksen Naton kanssa. Lisäksi toimimme hyvin aktiivisesti EU:n kriisinhallintaohjelmissa ja olemme yhdessä perustaneet kolme taisteluosastoa. Olemme muita jäsenmaita edellä EU:n sotilaallisiin hankkeisiin osallistumisessa.

Mihin yhteistyön tiivistämistä tarvitaan?

Suomella ja Ruotsilla on monien muiden maiden tavoin puolustustaloudellinen ongelma: palkkakustannukset nousevat, ja jatkuvasti teknistyvä materiaali syö yhä suuremman osan budjetista heikentäen toimintaedellytyksiä. Suomen puolustusvoimien komentaja on ilmaissut selvästi, että Suomen puolustusvoimat eivät pysty jatkossa suorittamaan tehtäviään ilman lisärahoitusta, ja tilanne on osittain sama myös Ruotsissa. Yksi tärkeä lisäsyy yhteistyön tiivistämiseen on tietysti tilanne lähialueillamme. Vaikka yhteistyön tiivistäminen aloitettiin jo syksyllä 2013, siis ennen Krimin laitonta liittämistä Venäjään ja Ukrainan kriisiä, Venäjä oli osoittanut selviä merkkejä heräämisestään jo Georgian kriisissä vuonna 2008 ja aloittanut voimakkaan sotilaallisen varustautumisen. Puolustusyhteistyön tiivistämisen ajankohta on monen tekijän tulosta: aiemmin siihen ei ollut mahdollisuutta tai tarvetta, nyt se on lähes pakko. Se ei tietenkään mitenkään vähennä aloittamamme yhteistyön hyödyllisyyttä tai tärkeyttä.

Kuinka todennäköistä onnistuminen on?

Tavoitteet ovat korkealla, ja niiden saavuttaminen edellyttää poliittista tukea ja päätöksentekoa sekä ennen kaikkea sitä, että maiden kesken vallitsee yhteisymmärrys ja ne marssivat samaan tahtiin. Suomen ja Ruotsin entiset puolustusministerit Carl Haglund ja Karin Enström kuvasivat usein yhteistyötämme toteamalla, että tällä hetkellä maamme ”seurustelevat” ja että kihlautumisen mahdollisuus ei ole poissuljettu. Molempien maiden puolustusministerit ovat sittemmin vaihtuneet. On tosin syytä muistuttaa, että Ruotsin nykyinen hallitus on osoittanut suhtautuvansa tähän yhteistyöhön ehkä vieläkin myönteisemmin kuin edeltäjänsä, ja on jo tehnyt päätöksen seuraavasta askeleesta: yhteistyötä jatketaan myös kriisi- ja konfliktitilanteessa, ei vain rauhan aikana. Hankkeella on myös selvä tuki niin kansalaisten kuin poliittisten puolueidenkin keskuudessa kummassakin maassa. Jo Ruotsin puolustusselonteossa vuodelta 2014 todetaan seuraavaa: ”Ruotsin ja Suomen turvallisuuspolitiikat ovat lähtökohdiltaan samanlaiset. Selonteossa pidetään kaikkia Suomen ja Ruotsin välisen puolustusyhteistyön tiivistämistä koskevia suunnitelmia tervetulleina. On tärkeää löytää tunnistetuilta aloilta käytännön yhteistyömahdollisuuksia, jotka voivat parantaa tuloksia ja tehostaa toimintaa.”