Ilmavoimien käytöstä poistunut Vinka-koulutuskone tuli monelle patrialaiselle tutuksi, sillä Patria vastasi koneen suunnittelusta, valmistuksesta, huollosta ja lentokoulutuksesta.
Teksti: Matti Remes Kuvat: Patria
Pitkään koulutuskäytössä palvelleet Vinka-koneet poistuivat Ilmavoimien käytöstä, minkä johdosta Ilmasotakoulu järjesti 31.8. päättäjäisjuhlan Tikkakoskella. Yksi juhlan osallistujista oli Patrian lennonopettaja Joni Mahonen, joka ennätti lentää Vinkalla yhteensä 1063 lentotuntia.
– Olo on haikea, sillä olen ollut työurani aikana Vinkojen kanssa tekemisissä yli 30 vuotta.
Ensimmäisen kosketuksen Vinkaan Mahonen sai vuoden 1989 lentoreserviupseerikurssilla. Ensilento jäi pysyvästi mieleen.
– Aiempaa lentokokemusta minulla ei ollut, eivätkä lentosimulaattorit olleet silloin samaa tasoa kuin nykyisin. Oikean koneen ohjaimiin tarttuminen oli silloin isompi harppaus.
Kokemus oli hieno, kun oli pienestä pojasta lähtien halunnut päästä lentämään.
Luotettava ja helppokäyttöinen koulutuskone
Mahonen säilytti Vinkoihin tuntuman Ilmavoimien eri tehtävissä. Erityisen tutuksi konetyyppi tuli, kun hän toimi varusmiesten kouluttajana lentoreserviupseerikursseilla.
Ilmavoimista eläkkeelle jäämisen jälkeen Mahonen siirtyi lennonopettajaksi Patrialle, joka on tuottanut Ilmavoimille Vinkoilla tehtävän peruskoulutuksen vuodesta 2005 lähtien. Patria on myös vastannut konekaluston huollosta ja muutostöistä.
Mahosen mielestä Vinka on ollut erinomainen koulutuskone.
– Konetyyppi on luotettava ja helppo ohjata. Se antaa paremmin anteeksi lentäjän virheitä kuin moni muu kone. Melkein kaikki taitolentoliikkeetkin sillä voi suorittaa pyrstöluisua lukuun ottamatta.
Mahosen mielestä koulutuskäytössä on ollut lisäksi plussaa, että Vinkan kiinteät ja järeät laskutelineet kestävät vähän raskaampiakin laskeutumisia.
– Ja opettajan kannalta on hyvä, että oppilaan kanssa istutaan rinnakkain ja opettajalla on käytössään samat ohjain- ja tehonsäätölaitteet.
Mahosen mukaan haasteellisinta on ollut mittarilentojen harjoittelu, kun esimerkiksi pilvet estävät tekemästä ikkunasta näköhavaintoja.
– Lentäjä saa olla tarkkana pitääkseen Vinkan oikeassa suunnassa, kun koneessa ei ole autopilottia. Toisaalta haasteellisen Vinkan jälkeen mittarilento kaikilla muilla koneilla on ollut helpompi oppia.
Kotimainen vaihtoehto koulutuskoneeksi
Vinkan suunnittelu alkoi silloisen Valmetin ilmailuteollisuuden kehitysosastolla (IKO) 1970-luvun alussa. Tarkoituksena oli kehittää kotimainen alkeiskoulutuskone korvaamaan käytössä olleet Saab 91D Safir -koneet.
Prototyyppi Leko-70 lensi ensilentonsa vuonna 1975, ja seuraavana vuonna Ilmavoimien käyttöön tilattiin 30 konetta. Prototyyppi suunniteltiin ja alakokoonpanoja valmistettiin Tampereella, mutta loppukokoonpano siirrettiin muun lentokonetyön mukana Kuoreveden Halliin.
Uuden koneen kehittämisessä oli omat haasteensa ja niiden ratkaisemisen jälkeen ensilento päästiin tekemään vuoden 1979 lopussa. Seuraavana vuonna Vinkaksi ristitty konetyypin käyttö alkoi Ilmavoimissa.
– Alkuun käyttöön saatiin vain neljä konetta, sillä juuri joulun 1979 alla tapahtunut kokoonpanohallin tulipalo tuhosi kokoonpanojigit, niissä olleet konerungot ja hallille varastoidut asentamista odottavat osat, IKOssa työskennellyt Juhani Stenhäll muistelee.
Kolmipaikkaisessa Vinkassa on nelisylinterinen mäntämoottorikone. Matkanopeus on 200 kilometriä tunnissa ja lakikorkeus 3000 metriä.
– Koulutuslentojen ohella Vinkoja on käytetty puolustusvoimien yhteyslentoihin. Niillä on annettu tarvittaessa virka-apua myös muille viranomaisille, Mahonen sanoo.
Muutostöillä lisää lentotunteja
Juhani Stenhällille Vinka tuli tutuksi, kun hän aloitti työt IKOssa vuonna 1977. Hän oli mukana, kun koneisiin vaihdettiin sähkö- ja radiolaitteet.
– Sittemmin toimin muun muassa Vinkan tyyppiteknikkona, jonka tehtävänä oli laatia esimerkiksi koneiden huoltosuunnitelmia.
Stenhällin mukaan Vinkoihin on pitkän palvelushistorian aikana tehty monenlaisia pieniä rakennevahvistustöitä ja muita modifikaatioita. Isoin muutostyö tehtiin vuonna 2002, kun koneille lasketut 5000 lentotuntia alkoivat tulla täyteen. Muutosten myötä Vinkojen elinikään saatiin 2000 lisätuntia.
– Koneiden rakenteet käytiin läpi. Siipi-runkoliitoksen uusiminen ja vahvistaminen sekä perärungon levyrakenteisten kaarien vaihtaminen koneistettuihin kaariin olivat tärkeimmät muutoskohteet. Samalla kertaa modifioitiin myös avioniikka-laitteita ja koneisiin saatiin uudenaikaisemmat näytöt.
– Olo on hieman haikea, kun tuttuja koneita ei näe enää ilmassa.
Muiden suunnittelutöiden rinnalla Vinkat ovat olleet Stenhällin mielestä kiinnostava työsarka. Suunnittelun esimiehen tehtävistä eläkkeelle jäänyt Stenhäll on seurannut eläkepäivilläkin Vinkojen nousemisia ja laskeutumisia Hallin lentokentällä.
Vinka-kokemuksista paljon hyötyä
Patrian asiakkuusjohtaja Tommi Kangastie sanoo, että Vinkan elinkaaren aikana saatua kokemusta suunnittelusta, ylläpidosta ja lentämisestä on pystytty hyödyntämään tehokkaasti muidenkin konetyyppien suunnittelutöissä.
Patria esimerkiksi modifioi Vinkojen korvaajiksi hankitut Grob G115E-FIN -lentokoneet (GO).
– Ohjaamomodifikaatiossa uusitaan yhteensä 28 koulutuskoneen avioniikkajärjestelmät ja tehdään muut käyttöönoton edellyttämät huollot, Kangastie kertoo.
Modifikaatiossa auttoi se, että Patrialla on runsaasti kokemusta myös lentokoulutuksesta.
– Meillä on hyvä ymmärrys siitä, mitkä asiat ovat tärkeitä oppilaan ja myös opettajan kannalta. Tämä on pystytty ottamaan huomioon suunnittelussa, kun lento-oppilaille on luotu nykyaikainen ohjaamoympäristö, joka tukee heidän valmiuttaan siirtyä vaativampaan konekalustoon.
GO-koneilla lentokoulutusta jatkava Joni Mahonen sanoo, että GO on Vinkaa kevyempi kone. GO:n etuihin hän laskee modernit näyttölaitteet ja helppokäyttöiset käyttölaitteet.
– Ilmailukielellä situation awereness on Vinkaan verrattuna parempi eli lentäjä tietää hyvin, missä mennään. Esimerkiksi mittarilennossa kone on vakaampi käyttää.
