Millä tavoin puolustusmateriaalin vienti kytkeytyy Suomen huoltovarmuuteen? Kuinka Suomen olisi huomioitava puolustuksen kasvava voimavarayhteistyö EU-maiden välillä? Takertuuko puolustusmateriaalien vientiä koskeva keskustelu vain lillukanvarsiin? Porin SuomiAreenan paneelikeskustelussa heinäkuussa 2018 pureuduttiin aiheeseen puolustusteollisuuden asiantuntijoiden johdatuksella. Mukana keskustelemassa olivat kansliapäällikkö Jukka Juusti puolustusministeriöstä, lähetystöneuvos Ilkka Rentola ulkoministeriöstä, kansanedustaja ja puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja Mika Kari, tutkija Kari Paasonen, SaferGlobesta, Patrian toimitusjohtaja Olli Isotalo sekä pääsihteeri Tuija Karanko Puolustus- ja Ilmailuteollisuus PIA ry:stä. Vastuullisuudesta on tullut globaali megatrendi, jonka pöhinä yltää aivan kaikkialle. Kun kyse on eettisesti latautuneesta puolustusteollisuuden toimialasta, vastuullisuuden merkitys nousee aivan uudelle tasolle. Puolustusmateriaalin vienti on mielipiteitä herättävä aihe, jota mediakin mielellään ruotii. SuomiAreenan paneelikeskustelussa käytiin aiheen taustoja varsin yksityiskohtaisesti läpi. Puolustusteollisuuden tuotteiden vienti, tuonti ja siirtäminen ovat aina luvanvaraista toimintaa. Puolustusmateriaalien hankintaprojektit kestävät tavallisesti useita vuosia, ja lisäksi niihin liittyy usein tukitoimintoja ja huoltopalveluja. Usein nämä vaiheet vaativat materiaalien osalta erillisiä vientilupia. – EU:lla ja Suomella on yhteisesti sovitut periaatteet, joiden mukaan toimitaan. Yhteistyö on päivittäistä. Ulkoministeriön arviot eivät perustu mutu-tuntumaan, vaan luottamukselliseen tietoon ja tarkkoihin selvityksiin, Ulkoministeriön lähetystöneuvos Ilkka Rentola selventää.
Vientilupa on aina harkittu päätös
Kun puhutaan puolustusmateriaalista, on muistettava, ettei se ole synonyymi aseille. – Suurin osa Suomen viennistä on suojamateriaaleja. Tämä kuvaa hyvin sitä henkistä arvoa, jollaisessa roolissa Suomi puolustusmateriaalien viennissä toimii – eettisesti vientituotteiden käyttötarkoitusta puntaroiden. Suomessa vientiä säädellään hyvin tarkasti, lupaprosesseissa noudatetaan tiukinta linjaa, luonnehtii kansanedustaja (sdp) ja puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja Mika Kari.
”Suomen huoltovarmuutta ja Puolustusvoimien osaamisen ylläpitoa ei voida erottaa vientikysymyksestä.” Tuija Karanko, pääsihteeri, Puolustus- ja Ilmailuteollisuus PIA ry
Puolustus- ja Ilmailuteollisuus PIA ry:n pääsihteeri Tuija Karanko muistuttaa lisäksi, etteivät lupamenettelyt ole koskaan yksiselitteisiä. Sen vuoksi viennin kohdemaita rajaavia, niin kutsuttuja mustia listoja on turha laatia. – Aina on pohdittava, kuka on loppukäyttäjä, mikä tuote on kyseessä ja mihin tarkoitukseen sitä käytetään. Entä Patria, toivoisiko puolustusteollisuusyritys ja Puolustusvoimien strateginen kumppani, että vientilupa heltiäisi Suomessa helpommin? Patrian toimitusjohtaja Olli Isotalo pudistelee päätään. – Arvoihimme sopii hyvin korkea moraali ja lupamenettelyn eettinen rakenne. Liiketoiminnan kannalta tärkeintä on, että toiminnan ennustettavuus ja linja säilyvät.
Patrian toimitusjohtaja Olli Isotalo
Vienti vahvistaa verkottumista
Miksi puolustusmateriaalin vienti on Suomelle niin tärkeää? Voisimmeko olla täysin omavaraisia? Ajatus saa panelisteilta yksimielisen tyrmäyksen. – Suomi ei koskaan ole ollut täysin omavarainen. Tämän lisäksi kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä. Kun Suomen puolustusteollisuus toimii osittain yksityiseltä pohjalta, on varmuutta pidettävä yllä viennillä, Rentola toteaa. Karanko muistuttaa myös, että Suomen kansantalouden koon huomioiden meillä ei yksinkertaisesti ole varaa omavaraiseen järjestelmien jatkuvaan ylläpitoon ja kehittämiseen. Vienti on siis elinehto, ja tuotannossa on fiksua fokusoitua oman osaamisen vahvuusalueisiin. Isotalo tarttuu ajatukseen, ja lisää, että juuri kansainvälisellä verkottumisella luodaan Suomeen tärkeää osaamista, joka puolestaan edesauttaa valtiomme huoltovarmuuden säilyttämistä.
”Puolustusministeriön kannalta avoin keskustelu on toivottua. Joka ainoa yksittäinen vientilupa on julkinen.” Jukka Juusti, kansliapäällikkö, Puolustusministeriö
Vaikka EU:n isoista projekteista alalla paljon puhutaan, Puolustusministeriön kansliapäällikön Jukka Juustin mukaan menee vielä aikaa ennen kuin niillä on vaikutusta Suomen materiaalihankintoihin. Myöskään Karanko ei usko, että yhteishankinnat helpottaisivat Suomen tilannetta kovinkaan äkkiä. – Haluan olla realisti, vaikka paljon yhteistyötä toivonkin. Maat luottavat eniten itseensä ja tuttuihin liittolaisiinsa. En laittaisi kaikkia munia EU-koriin, lisää Kari.
Tilauksessa julkinen arvokeskustelu
Suomalaisessa julkisessa keskustelussa pinnalle nousevat usein yksittäistapaukset. Jääkö syvempi arvokeskustelu käymättä? SaferGloben tutkija Kari Paasonen nyökyttelee. – Tämä on mielenkiintoinen aihe, ikään kuin vastakkainasettelu. Huoltovarmuuden kannalta on aina perusteltua viedä minne vain, kun taas eettisesti tarkasteltuna viennillä on erilaiset lähtökohdat. Näistä kysymyksistä olisi syytä keskustella jo ennen vientilupien myöntämistä. Toive avoimemmasta ja syvällisemmästä puolustusmateriaalien vientiä koskevasta arvokeskustelusta on panelisteille yhteinen. – Patria on avoimen keskustelun kannattaja. Puolustusmateriaalien viennin ja tuonnin poliittinen kysymys jakaa eettisesti ja moraalisesti kansalaisia. Olemme aina valmiita keskustelemaan, Isotalo kiteyttää.
Keskustelua seurasi myös puolustusministeri Jussi Niinistö.
Puolustusmateriaalin vientiä muuttuvassa maailmassa puntaroimassa Ville Blåfieldin johdolla panelistit Olli Isotalo, Kari Paasonen, Jukka Juusti, Tuija Karanko, Mika Kari ja Ilkka Rentola.
