Kolme konetta Cordobaan Pirkkalasta neljässä päivässä

Patria päätti huhtikuussa 2019 siirtää Pirkkalassa yksimoottorisella DA40-kalustolla toteutettavan alkeislentokoulutuksen osuuden Espanjan Cordobaan. Pirkkalaan jää siviiliohjaajiakoulutuksen teoria- ja simulaattorikoulutus sekä DA42-koneella annettava monimoottori- ja mittarilentokoulutus.

Keskeinen muutosta puoltanut tekijä oli Espanjan lentosää, joka mahdollistaa tehokkaan alkeiskoulutuksen toteuttamisen läpi vuoden sekä lentokaluston käyttöasteen merkittävän kasvattamisen. Muutamien varteenotettavien ehdokkaiden joukosta Cordoba valikoitui uudeksi koulutuskeskukseksi kokonaisuuden ollessa toimivin. Koulutuskeskuksen johtajavalinnan jälkeen pyörät pyörähtivät nopeasti liikkeelle ja Patrian Michael Hirvonen pääsi muuttamaan Espanjaan heti huhtikuussa valmistelemaan uuden koulutuskeskuksen toimintaa. Suunnitelma oli aloittaa koulutukset jo syyskuussa 2019. Samalla aloitettiin myös kolmen koneen siirtoprojektin suunnittelu Harri Pottosen johdolla. Tämä tarkoitti useita työntäyteisiä viikkoja ja kahden uuden DA40-koneen nouto Itävallan Wiener Neustadista ennen varsinaisen siirtolentojen alkamista. Siirtolennot suorittivat Harri Pottonen, Kim Kuikka, Teppo Alijoki, Eetu Rauhala, Tero Tuominen ja Matti Ketonen. Tässä Teppo Alijoen kuvaus neljästä lentopäivästä.

Ensimmäinen päivä

Maanantaina elokuun 12. päivä kolme konetta ja kuusi innokasta lennonopettajaa olivat valmiina ennenkokemattomaan siirtolentourakkaan Tampere-Pirkkalasta Espanjan Cordobaan. Suunnitelmien mukaan siirtäminen tulisi kestämään kokonaisuudessaan neljä päivää, jakautuen kahdeksaan kahden-kolmen tunnin reittiin ja yhteensä yli 2400 mailiin. Ilmassaoloaikaa kertyisi runsaat 20 tuntia. Matkaan varattiin aikaa viisi päivää yksi varapäivä mukaan lukien. Varapäivään varauduttiin mahdollisten teknisten vikojen ja huonojen, lähinnä kesäisten ukkosilmojen, sääolosuhteiden takia. Koneiden pakkaamisen jälkeen päästiin itse asiaan eli ensimmäiseen reittiin Pirkkalasta Ruotsin Linköpingiin (ESSL). Ilmassa oltiin vasta 07:10 UTC. Ennen mittariin siirtymistä päätettiin kuitenkin tervehtiä vielä Pirkkalaan jäävää henkilökuntaa ja lento-oppilaita kolmen koneen ylilennolla Patrian koulutuskeskuksen päältä. Löysimme Pirkanmaan parhaiten näkyvät hallit tälläkin kertaa! Ensimmäinen reittiosuus sujui suunnitelmien mukaisesti ilman suurempia reittimuutoksia. Olosuhteet olivat osan reitistä pilviset ja tuuli puhalsi lentokorkeudella, lentopinta FL100, voimakkaita (35 solmua) vastaisia tuulia. Edellisistä syistä johtuen lento kesti runsaat kolme tuntia (+ maatoiminnan hidastukset). Linköpingiin laskeuduttiin 10:15 UTC turvallisesti ennen ukkospilven liikkumista kentän päälle. Harri Pottonen kävi maksamassa laskeutumismaksulaskun kovimman sadekuuron aikana, seurasimme koneiden tankkaamisen ja jatkoimme taas poutasäässä ja eväiden turvin kohti päivän seuraavaa siirtymää kohti Tanskan Kolding-Vamdrupin (EKVD) lentokenttää, jonka tiedettiin sulkeutuvan 15:00 UTC. Pääsimme ilmaan tunti laskeutumisesta. Nousimme jälleen samoilla miehistöillä lentopinnalle FL100. Radioliikenne ja reittilentäminen sujui ruotsalaisella täsmällisyydellä ja joustavalla reitityksellä erinomaisesti. Reitillä kierrettiin pahimmat ukkoskuurot ja lennettiin merialueiden yli koneisiin, moottoreihin sekä omaan ammattitaitoon luottaen. Laskeuduimme Kolding-Vamdrupin lyhyelle (1006 metriä) kiitotielle kovan sivutuulen saattelemana 14:00 jälkeen. Laskeutumis- ja parkkeerausmaksut sekä itse tehty tankkaaminen ehdittiin hoitamaan vielä hyvissä ajoin ennen lentokentän sulkeutumista. Koneet paketoitiin ja jätettiin kentälle 20 solmun tuulen armoille, jonka jälkeen miehistöt siirtyivät kaupungin hotellille ja pääsivät ansaitulle päivälliselle. Aikainen nukkumaanmeno ja voimia seuraavaan päivään.

Toinen päivä

Tiistaina, 13. elokuuta, miehistöt heräsivät aikaisin, söivät aamupalan ja aloittivat siirtymisen kohti lentokenttää. Pikaisen aamubriefin ja valmistautumisen sekä koneille tehtävän aamutarkastuksen jälkeen päästiin taas pyytämään reittiselvityksiä seuraavalle siirtymätaipaleelle, Kolding-Vamdrupista Saksan Siegerlandiin (EDGS). Ilmassa oltiin 07:00UTC ja reittiselvitykset saatiin perinteiseen tyyliin lentopinnalle FL100. Reitin sää oli aiempaa pilvisempää. Lentopinnalla oli muutama aste pakkasta, josta johtuen kaksi miehistöä pyysi alemmas pinnalle FL070 ja yksi sinnikäs miehistö vain lentopinnalle FL080. Laskussa Siegerlandissa oltiin 10:00 UTC mennessä. Kenttä sijaitsi kohtalaisen korkealla merenpinnasta, RNP - minimin ollessa 2260 ft (vrt. Pirkkalan ILS-minimi 570 ft). Kenttähenkilökunta hoiti tankkaamisen saksalaisella tyylikkyydellä. Miehistö pääsi siirtymään kentällä sijaitsevaan lounasravintolaan, jossa pääsimme nauttimaan lounasta lentohaalareissamme valkoisilta pöytäliinoilta kynttilää ja ruusuja unohtamatta. Lounaskin maistui erinomaiselta näissä olosuhteissa. Matka jatkui... Aikaikkunat lentoonlähdöille olivat erilaiset kuin aiemmin. Pääsimme yksitellen ilmaan 20-30 minuutin porrastuksilla, mutta selvisimme siitäkin ehjin nahoin. Seuraava laskeutumiskenttä tulisi olemaan Sveitsin Bern Belp (LSZB) ja suunnannäyttäjämiehistönä Kim Kuikka ja Teppo Alijoki. Parivaljakko pääsi ainoana tekemään Bernissä ILS-lähestymisen päätteeksi myös City Circling -kiertolähestymisen kentän vastakkaiseen päähän. Muut joutuivat tyytymään suoraan ILS -lähestymiseen, mutta jyrkällä 4 asteen liu’ulla. Maisemat kentän läheisyydessä olivat silmiinpistävän huikeat, meille jokaiselle ennennäkemättömät. Pienlentotoiminta kentällä oli aiemmin nähtyyn nähden erittäin aktiivista. Koneet tankattiin meille valmiiksi seuraavaa aamua varten ja laitettiin pakettiin. Kentältä lähtemistä hidasti veroasioiden selvittäminen tankkaamiseen liittyen. Point Of Contactina Suomen päässä toimi uusi CFI:mme (Chief Flight Instructor) Janne Pöykiö. Suomalaisella sinnikkyydellä ja rajattomalla kielitaidolla tämäkin asia hoidettiin kunnialla maaliin ja miehistöt pääsivät ruokailun kautta levolle.

Kolmas päivä

Keskiviikkona 14.8. herättiin auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta. Taksi vei uudet miehistöt kentälle, jossa koneet odottivat käyttäjiään kauniiden maisemien keskellä. Tätä lentäminen on parhaimmillaan. Siirtymäreitin päätepisteenä oli Ranskan Montpellier (LFMT). Pääsimme tutustumaan paikalliseen ranskankieliseen lennonjohtoon, joka parhaan kykynsä mukaan selvitteli meitä englanniksi pisteeltä pisteelle. Kielimuurista huolimatta pääsimme laskeutumaan Montpellieriin aikataulussa. Emme olleet suunnitelleet tankkausta emmekä lounasta kentälle, joten selvisimme pikaisella pysähdyksellä, vain laskeutumismaksut hoitamalla ja miestenhuoneessa piipahtamisella. Lämpötila alkoi olla jo sopiva +27 astetta (lentopinnalla FL100 6-7 astetta) eli jäätävät olosuhteet voitiin unohtaa ja keskittyä kielimuurin kaatamiseen. Lähtö Montpellierista ei sujunutkaan enää kaikilta osin toivotusti. Miehistö Eetu Rauhala ja Teppo Alijoki eivät päässeet ensimmäisellä yrittämällä ilmaan ollenkaan koekäytössä ilmenneen vikailmoituksen takia. Ranskalaisen lennonjohdon avustuksella ja puhelinkonsultaatiolla koti-Suomeen Camolle vika saatiin setvittyä ja viimeinenkin miehistö kohosi ilmaan lentopinnalle FL100 ja lento kohti Espanjan Reusia (LERS) oli alkanut kaikkien osalta. Laskeuduimme Reusiin lämpömittarin näyttäessä +32 astetta. Ensimmäiset kaksi miehistöä pääsivät näyttämään passejaan ja ”Paper of fly:n” paikallispoliisille. Koneet tankattiin ja siirrettiin vielä rullaamalla valtuutetun Diamond-huoltoyrityksen hallin edustalle yösäilöä varten. Saimme kyydin kentältä hotellille huollon henkilökunnalta ja pääsimme ruokailemaan ennen 16:30 UTC, vaikka suurin osa paikallisista ravintoloista oli edelleen kiinni. Paikallisväestö saapui ruokailemaan vasta meidän lähtiessä jo nukkumaan.

Neljäs ja viimeinen päivä

Viimeinen, mutta ei tapahtumaköyhin, siirtolentopäivä eli torstai 15.8. alkoi hotellilta siirtymisen jälkeen lentokentän turvatarkastuksella auringon lämmittäessä jo melkoisesti. Vaikka Espanjassa olikin pyhäpäivä, lentoonlähdöt hoidettiin tyylikkäästi 08:00 UTC mennessä. Selvitykset saatiin tällä kertaa vain lentopinnalle FL080, vaikka ruutukorkeuksien mukaan muutaman miehistön halu olisi ollut korkeammallekin. Onneksi näkölento-olosuhteet mahdollistivat alempanakin lentämisen. Näkymät olivat tälläkin, Reusista Madridiin Cuento Vientasin (LECU) lentokentälle, reittivälillä aivan uskomattomat. Pysyimme tarkoituksella Madridin johdossa mahdollisimman pitkään, vaikka saimmekin selvityksiä alaspäin muutama tuhat jalkaa kerrallaan. Lopulta meidän oli kaikkien liu’uttava VFR-korkeuksille ja yritettävä selviytyä Espanjan VFR-kartalla määräkentälle. Kim Kuikka ja Harri Pottonen menivät rohkeasti ensimmäisinä ja varoittelivat myöhemmin tulevia jättimäisistä kotkista ja muista isoista linnuista itse niitä samalla väistäen. Oikea kenttä löydettiin tälläkin kertaa, mutta ilman ylösvetoa ei selvitty... Kenttä oli pyhäpäivästä huolimatta erittäin ruuhkainen. Koululentoja oli, usean lentokoulun lentäminä, tasaisin väliajoin. Siitäkin huolimatta emme meinanneet löytää koneillemme parkkipaikkaa seisontapaikoilta. Aikaa ennen seuraavaa lentoonlähtöä oli vain 45 minuuttia ja sinä aikana piti asioida vielä paikallisten viranomaistenkin kanssa. Tiesimme, että lopullisen määräkentän, Cordoban (LEBA), info - lennonjohto olisi auki ainoastaan 13:00 UTC asti ja tavoitteenamme olisi lentää ennen laskua ylilento kaupungin päällä osastona. Viimeinen reittiväli oltiin pääosin lähi- ja osittain näköetäisyydelläkin toisistamme, alkuun VFR:ssä ja lopulta IFR:ssä lentopinnoilla FL100, FL 080 ja FL100. Ennen Cordobaa peruimme IFR-selvityksen ja siirryimme VFR:ään kasataksemme itsemme kolmen koneen osastoksi. Osasto saatiin kasaan radiolla käytyjen neuvottelujen jälkeen ja lensimme tyylillä kaupungin yli. Emme jääneet pyörimään kaupungin päälle, vaan lensimme kentän päälle siirtyäksemme taas laskua varten yksittäisiksi koneiksi. Turvalliset laskut ja perään rullaus kentän palo- ja pelastusajoneuvojen suihkuttaessa ”tervetuloa toivotuksen” päällemme veden muodossa. Meitä odottivat kentällä lentoaseman päällikkö ja tietenkin Michael Hirvonen. Koneet olivat saapuneet suunnitellusti ja turvallisesti Cordobaan. Patria Pilot Training on muutoksen ja uuden kynnyksellä. Lentokoulutus Cordobassa voi koneiden puolesta alkaa.