Ohjelmistosuunnittelijan työ on periaatteessa loputonta uuden oppimista ja opitun soveltamista. Olet jatkuvassa liikkeessä etkä ikinä pääse perille. Oppimisen voi jakaa oikeastaan kahteen osa-alueeseen: ammattiosaaminen, johon kuuluu teknologiat, työvälineet, menetelmät ja teoriat. Nämä asiat kehittyvät jatkuvasti, jotta voidaan rakentaa ohjelmistoja nopeammin, laadukkaammin, edullisemmin ja jotta huomisen ohjelmistotuotteet olisivat vieläkin parempia täyttämään tehtävänsä kuin tämän päivän tuotteet.
Teksti ja kuvat nimim. Ohjelmistosuunnittelija
Oppimisen toinen osa-alue on substanssiosaaminen, eli sen bisneksen ymmärtäminen mihin rakennettava tuote tai palvelu liittyy. Jotta voi rakentaa toimivan ja laadukkaan tuotteen, niin pitää tuntea bisnes kuin omat kätensä. Tyypillisesti ohjelmistotuotteen ostavalla asiakkaalla on syvä osaaminen omasta bisneksestään, mutta ei yhtään ohjelmistoalan osaamista. Ohjelmistoammattilaisella on taas kyvykkyys tuottaa ohjelmistoja, mutta hän ei ymmärrä bisnestä.
Tämän substanssiosaamisen siirtäminen asiakkaalta ohjelmistoa rakentaville asiantuntijoille on sitä suurempi este ohjelmistoprojektien onnistumiselle mitä monimutkaisempi on ongelmakenttä, eli ratkaistava ohjelmistokehityksen aihealue. Vahvalla ammattitaidolla substanssiosaaminen kuitenkin saadaan siirtymään vaikeissakin ongelmakentissä ja hyvin yleisesti ohjelmistosuunnittelijat päätyvät lopulta ymmärtämään bisnestä paremmin kuin asiakkaat itse.
Itse olen nyt kolmatta vuotta mukana ammunnanhallinnan tiimissä, enkä voi sanoa ymmärtäväni bisnestä vieläkään riittävän hyvin. Oppimista on vaikeuttanut se, että näppäimistön takaa on vaikeaa rakentaa ohjelmistoja kun ei ikinä näe olosuhteita, välineitä, käyttäjiä eikä toimintatapoja joihin ohjelmiston on tarkoitus tuoda ratkaisu. Dokumentteja lukemalla ja kokeneempia kollegoja kuuntelemalla näkee yksittäisiä paloja palapelistä, mutta et oikeastaan ikinä näe koko kuvaa. Ikään kuin katselisit kuvia ilman taustoja, ilman mitään kontekstia.
Syyskuu 2020: Vuosien pyytelyn jälkeen se lopulta tapahtui. Pääsisin lopultakin perehtymään ammunnanhallinnan kenttäolosuhteisiin. Koko ammunnanhallinnan tiimi lähtisi tykistökoulun vieraaksi seuraamaan heidän toimintaansa, kysymään kysymyksiä ja näkemään välineistöä. Mukaan lähtisivät niin kokeneemmat ammunnanhallinnan veteraanit kuin tuoreetkin tulokkaat.
Lokakuu 2020: Perehtymiskäyntiin oli varattu kokonainen päivä ja käyntiä oli jo alustettu etukäteen useamman tunnin teoriaosuudella. Päivä oli jaettu useampaan osuuteen, jossa pääsimme näkemään omin silmin epäsuoran tulen käytön eri osa-alueiden toimintaa: varusmiehiä, välineitä ja kalustoja oikeassa toiminnassa. Lisäksi saimme yksityiskohtaista tietoa siitä, kuinka epäsuorantulen toimintaa suoritetaan isossa kuvassa tarkasteltuna ja minkä palasen valtavasta ammunnanhallinnan kokonaisuudesta tuottamamme ohjelmistot täyttävät.
Kulutin koko päivän kysymässä kysymyksiä toisensa perään. Mitä enemmän kysyin asioita niin sitä enemmän tuntui heräävän hetken kuluttua uusia kysymyksiä. Myös kokeneemmat kollegani oppivat päivän aikana jotain uutta. Jopa vuosia vallinneita väärinymmärryksiä korjattiin. Juttelin koko automatkan kotiin kollegan kanssa päivän tapahtumista ja jäi tunne, että voisin kysellä vielä parikin päivää lisää asioista.
Koko ammunnanhallinnan tiimi oli sitä mieltä, että perehtymiskäynti oli erittäin onnistunut ja matkalta tuli kotiin runsaasti uutta ymmärrystä siitä, miten asioita tehdään, miksi niitä tehdään kuten tehdään, mitä tarpeita tuotteemme täyttävät kokonaiskuvassa, mitä mieltä käyttäjät ovat tuotteista ja miten tarpeita voisi pyrkiä jatkossa täyttämään paremmin.
Tärkeänä lisähyötynä matka osoittautui erinomaiseksi tiimipäiväksi oman motivaation ja yhteishengen nostatuksena. Työmme on usein puuduttavaa, kun tekemiään asioita ei näe oikeassa käytössä, asioita rakennetaan vuosien aikajänteillä ja mitään konkreettista omassa työssään ei välttämättä näe viikkoihin tai kuukausiin. Vaikka pidän itseäni ammattilaisena, joka vie aina työt loppuun sovitusti, niin pimeinä lokakuun aamuina näppäimistön taakse istahtaessa, motivoin monesti itseäni ajatuksella siitä, kuinka tärkeää työtä olen tekemässä, vaikka tärkeys ei aina näy itselle. Tämä opintomatka antoi konkreettisen muistutuksen työmme tärkeydestä. Varsinkaan asiakkaan edustajat eivät antaneet unohtaa työmme tärkeyttä, joka toi jostain syystä mieleeni repliikin eräästä kuuluisasta 90-luvun elokuvasta:
”We use words like ’honor’, ’code’, ’loyalty’. We use these words as the backbone of a life spent defending something.”
Yritän siis jatkossakin muistaa lokakuun pimeinä aamuina, että on kunnia olla tekemässä tärkeää työtä ja velvollisuutemme suorittaa sitä parhaan kykymme mukaan, koska kaiken pitää toimia. Kiitokset tykistökoululle erinomaisesta oppikäynnistä, koska saimme tällä käynnillä siirrettyä runsaasti substanssiosaamista itsellemme, josta varmasti on hyötyä siinä, että pystymme tekemään oikeita asioita laadukkaammin ja nopeammin - sekä motivoituneemmin.
