Kuoreveden Hallinkankaan rakentaminen on oiva osoitus suomalaisesta sisusta. Tehdas lentokenttineen rakennettiin ilman moderneja työkaluja keskelle metsää, kauas taajamista. Alussa voimanlähteinä käytettiin maatalouden polttomoottoreita ja polttomoottorikäyttöistä sähköaggregaattia. Sähkölinja Mäntästä Halliin valmistui kevättalvella 1940. Samanaikaisesti Suomi puolusti kunniakkaasti itärajaansa Neuvostoliiton rynnistykseltä.
Teksti: Otavamedia/Tuomas Lehtonen Jussi Karhumäen (Valto Karhumäen poika) ja Pekka Karhumäen (Niilo Karhumäen poika) kertoman pohjalta. Kuvat: Tommi Anttonen
Suomen välit Neuvostoliittoon kiristyivät 1930-luvun aikana. Sodan todennäköisyyden kasvaessa Suomi alkoi pohtia mahdollisuuksia hajasijoittaa ilmavoimien toimintaa ja lentokoneiden rakentamista. Tarvittiin uusi asemapaikka keskeltä Suomea, etäällä asutuksesta.
Vuonna 1938 sotamarsalkka C.G.E. Mannerheim seurassaan jalkaväenkenraali Rudolf Walden, puolustusneuvoston sihteeri eversti Aksel Fredrik Airo sekä muita korkeita upseereja, vierailivat Jyväskylän Keljossa, jossa Karhumäen veljekset Niilo, Valto ja Uuno pyörittivät lentokonekorjaamoaan. Veljesten korjaamossa oli huollettu ilmavoimien koneita vuodesta 1934 lähtien. Mannerheim keskusteli Niilo Karhumäen kanssa valtion ja veljesten lentokonekorjaamon yhteistyön kasvattamisesta.
Seuraavana talvena marsalkan vierailun jälkeen Keljoon saapuivat Ilmavoimien ja Puolustusministeriön edustajat insinöörimajurit Koskiala ja Kuusinen. Herrat ehdottivat uutta yhteistyösopimusta. Veljeksille tarjottiin mahdollisuutta kymmenkertaistaa silloinen korjaamotoimintansa. Yhteistyöehdotukseen kuului, että korjaamotoiminta sijoitettaisiin uuteen paikkaan ja jonne rakennettaisiin myös lentokenttä. Karhumäet tarttuivat tarjoukseen.
Sopimus lentokonetehtaan rakentamisesta Halliin
Koska veljekset olivat kunnostautuneet myös ilmakuvauksessa, he saivat tehtäväkseen kartoittaa valtion ilmailukeskittymälle sopivaa paikkaa. Sijoituspaikan piti sijaita linjan Turku - Tampere - Jyväskylä länsipuolella. Vuonna 1938 tehtyjen etsintälentojen perusteella veljekset ehdottivat lentokentän ja korjaamohallien sijoituspaikaksi lähes 30 kohdetta. Niistä Kuoreveden Hallinkangas osoittautui parhaimmaksi.
Metsäisen Hallin tasainen maasto oli optimaalinen koneiden lasku- sekä nousualustaksi ja läheiseen Kolhinselkä-järveen oli helppoa laskeutua vesitasokoneilla. Niiden merkitys ilmavoimille oli tuohon aikaan vielä suuri.
Karhumäet tekivät puolustusministeriön kanssa sopimuksen lentokonetehtaan rakentamisesta Halliin kesäkuussa 1939. Veljesten 1933 perustama Avoin yhtiö Veljekset Karhumäki muutettiin osakeyhtiöksi Veljekset Karhumäki Oy. Hallin sorapintainen lentokenttä ja Karhumäen veljesten punatiiliset lentokonehalli ja konttoritalo (nyk. museo Wanha Konttori) valmistuivat vauhdilla. Vuonna 1939 aloitettu rakennustyö valmistui jo seuraavan vuoden keväällä.
Karhumäkien korjattaviksi saapuvat ensimmäiset Viima-koneet laskeutuivat vastavalmistuneelle kentälle 5.7.1940. Myöhemmin samana vuonna Halliin valmistui myös Valtion lentokonetehdas, Valmetin ja Patrian edeltäjä, sekä osa Tampereen ilmailuvarikon toiminnasta. Tuolloin ilmavoimien Fokker-hävittäjäjien rakennustyöt siirrettiin Vilppulasta Halliin.
Uudisraivaajien kylä
Kuoreveden alue (nyk. osa Jämsän kaupunkia) koki vuosina 1939–1940 valtaisan muutoksen. Harvaan asutun metsäisen maaseutupitäjän väkiluku kasvoi vuodessa 2500 asukkaasta 5000 asukkaaseen. Hallissa toteutettiin yhden vuoden aikana valtava rakennusurakka, jossa metsää kaadettiin, rakennettiin tiet viemäri-, vesijohto- ja sähköverkko sekä ensimmäiset rakennukset.
Karhumäen veljeksillä oli lentokonekorjaamotoiminnan ohella tärkeä rooli myös Kuoreveden sähkön- ja vedenjakelussa. Veljekset perustivat Kuoreveden Sähkö Oy:n, joka veti sähköt Kuorevedelle 20 kilometrin päässä sijaitsevasta Mäntästä. Kuoreveden Sähkö alkoi ylläpitää kunnan sähköverkkoa ja vastata sähkönsiirrosta. Ensimmäiset vuosikymmenet veljekset vastasivat myös alueen vesilaitoksen toiminnasta. Vesi ohjattiin alkuvaiheessa pumppuasemalta mäen päällä sijaitsevan Wanhan konttorin toiseen kerrokseen sijoitetulle paineasemalle. Sieltä vesi jaettiin koko alueelle.
Aluksi lentokonetehtaan rakennusmiehet asuivat aitoissa ja maataloissa. Tulevalle lentokonetehtaan henkilökunnalle 1939 syksyllä valmistuneet asuinrakennukset otettiin rakennusmiesten käyttöön. Ruokailu tapahtui kenttäkeittiöistä. Ennen kuin kylän kauppa, Hokka, ja ravintolarakennus valmistuivat 1940, kauppa toimi Hietalan maalaistalon vieressä olevassa isossa puulaatikossa. Tuossa laatikossa oli USA:sta ostettu Cessna C-37 lentokone toimitettu Suomeen.
Alueen rakentaminen oli todellista uudisraivaajan työtä, jossa vaadittiin runsaasti mies- ja hevosvoimaa sekä häkäpönttöautoja. Talvisota ja kova pakkanen haittasivat osaltaan rakennustöitä, sillä miehiä sekä kuorma- ja pakettiautoja tarvittiin myös rintamalla. Ajat olivat monella tapaa kovat ja esimerkiksi Valto Karhumäen kotitaloa rapannut ammattimies menehtyi sodanaikaisessa sukellusveneonnettomuudessa. Suomen turvallisuuden kannalta keskeiseen asemaan nousseen Hallin rakentamiseen riitti kuitenkin tekijöitä. Erityisen paljon heitä saapui Keski-Pohjanmaan Vetelistä. Tuolloin sanottiinkin leikkisästi, että veteliläisille uudisraivaajille Halli on Suomen Amerikka.
