Mielenkiintoiset ja vaihtuvat työtehtävät, asiakkaiden toiveet, hyvät työkaverit ja lukuisat luottamustehtävät ovat pitäneet Seppo Suntiaisen tiukasti Patrian piirissä.
Teksti: Seppo Suntiainen Kuvat. Seppo Suntiainen, Patria
Ammattikoulun päättyessä hakeuduin Vanajan autotehtaalle vuonna 1961 yhdeksi kesäksi kesätöihin. Useita kesiä ja vuosia kului, ja eläkkeelle lähdin vasta vuonna 2006. Ammattikoulun jälkeen tuntui tärkeältä päästä heti töihin. Työura alkoi koneistamossa kärkisorvilta. Siellä tuli oltua muillakin työstökoneilla. Palkka oli silloin työnantajan määräämä, sain peräti 1 mk tunnilta. Vuonna 1968 aloitin Vanajan autokorjaamon koneistajana. Työ oli monipuolista ja mielenkiintoista. Työtehtäviin kuului esimerkiksi moottorin sylinterikansien oikaisu, jarrurumpujen sorvaus, kytkinpintojen hiontaa, akselistojen laakerikaulojen metalliruiskutus ja hionta. Tein myös monenlaista hiontaa ja sorvaamista sekä erilaisia jyrsintöitä. Myös ”kardaanien” korjaus tuli myöhemmin minun huolekseni.
Kerran sattui niin, että asiakkaan puhelinsoitto herätti kahdelta yöllä. Asiakas kertoi, että nyt on paha paikka: ”kardaanista” on putki poikki ja aamulla pitäisi olla Turussa laivalla menossa Ruotsiin. Hän kysyi, että voinko lähteä korjaamaan hänen kardaaninsa. Sanoin: ”Mikäs siinä mennään töihin ja korjataan”. Aamulla auto oli laivassa ja kaikki hyvin.
Akselistotehdas muutti 1985 Helsingistä Hämeenlinnaan, ja heillä oli alkuun vähän käynnistysvaikeuksia. Tein ensin korjaamon työt ja muutamana iltana viikossa menin sitten akselistotehtaalle koneistustöihin. Ensimmäisiä töitä ”rotopajalle” oli Nasuun tulevia erilaisia osia. Työ tuntui alussa haastavalta. Työstin myös miinanraivaajan sekä tykin osia ja vielä kerkisin AMV:n osiakin koneistamaan. Nämä ”rotopajan” ja korjaamon työt olivat mielenkiintoisia, koska piti miettiä miten kappale kiinnitetään, että sitä voi työstää. Kyllä sitä tuli tehtyä kaikenlaista näinä vuosina, ei ole käynyt aika koskaan pitkäksi. Minulla on ollut aina hyvät esimiehet ja itsenäinen työ, siksi ole viihtynyt työssäni. Myös Martikaisen Pertti työllisti huolto-osaston kehitystöillä.
Meillä oli vapaa-aikana kisailua, kummat ovat parempia ukkomiehet vastaan poikamiehet. Pelasimme jalkapalloa kesällä ja talvella oli jääkiekkoa sekä hiihtokilpailuja. 1960-luvulla eri osastot järjestivät erikseen erilaisia tapahtumia.
Meillä oli korjaamolla tapana pitää pikkujouluja ravintolassa. Varaukset hoituivat vuorotellen työnjohtajien ja työntekijöiden puolesta. Söimme hyvin ja joskus oli joku pienimuotoinen esitys. Niinkuin alla liitteenä oleva ”ronikka”. Minä sen esitin, mutta kirjoittajaa emme tiedä.
Oli kunnia saada monia luottamustehtäviä. Olin esimerkiksi korjaamon luottamusmies, tuotantokomiteassa, sairauskassan sihteeri, Hämeenlinnan SISUPISARAN tiedotustoimikunnassa ja Sisu-kerhon toiminnassa.
En ole vieläkään päässyt Sisu-kerhon kerhotoiminnasta eroon. Kalevin ja Timon kanssa vedetään Sisu-kerhon veteraanitoimintaa. Järjestämme talvella talvipäivät tai pilkkikilpailut, kesällä kesäretken ja marraskuun lopulla pikkujoulut. Meitä veteraaneja osallistuu tapahtumiin aina noin 30–45 henkilöä.
