Aivan tavallinen testipäivä keskellä ei mitään hehkuvan kuumassa autiomaassa. Puuskittaista pohjoisluoteista tuulta 1-4,5 m/sek, lämpötila hipoo +43⁰C, joka yhdessä tuulen ja 29% suhteellisen kosteuden kanssa antaa Heat Indexin (lämpötilan ”tuntuma iholla”) arvoksi +56⁰C!
Teksti: Olli Dahl Kuvat: Patrian tiimi
Päivän aiheena on asejärjestelmän testiammunta, joka yleensä alkaa ”shakedownilla”, eli ajaa rynkyttämällä pari tuntia autiomaassa. Tyypilliseen tapaan lähtiessä ei ole juuri minkäänlaista briefingiä. Paikalliset asevoimat vain miehittävät vaunun ja lähtevät, jolloin on oltava tarkkana, että ehditään mukaan! Vaunun miehityksenä ovat asejärjestelmävalmistajan vaununjohtaja/asevoimien ampuja parina tornissa, paikallinen ammattiajaja ajamassa, takana taistelutilassa parin upseerin lisäksi asemiesten projektipäällikkö ja Patrian nelikosta Olli. Tällä kertaa epäiltävissä on pidempi reissu, koska myös saattoajoneuvot, pari asevoimien 4x4 ajoneuvoa lähtevät mukaan. Patrian teamin loppuosa, Mikko, Hannu ja Pasi, kiilautuu matkaan Toyotallaan.
Ajo jatkuu kohti pohjoista, ajajan ajaessa piirteettömässä kumparemaastossa luukku suljettuna lähinnä omien havaintojensa mukaan. Pohjoistuuli painaa vankan pölypilven seuraavien ajoneuvojen silmille. Asejärjestelmä on toiminnassa, sitähän tässä myös testataan. Vauhti on sellaista, että saattava 4x4 -osasto jää maastossa välillä kelkasta, mutta käännepisteessä tavoittavat kuitenkin vaunun. Lyhyt juomatauko, jonka aikana paikallinen miehistö ajajaa lukuun ottamatta siirtyy 4x4 -ajoneuvoihin. Takaisin, mikäli mahdollista, vieläkin kovempaa. Johtamisen kannalta asetelma on haastava. Puhelulaitteen headset on neljällä miehellä: ajajalla, tornissa olevan asejärjestelmän käyttäjällä, takatilassa asejärjestelmäedustajalla ja Ollilla, joka seuraa tilannetta runkokameroiden kuvien välityksellä. Kieliä on kolme, suomi, englanti ja arabia, joista ajaja ymmärtää vain viimeksi mainittua.
Vauhti sen kun paranee nousten telemetriamittauksen mukaan noin 80 kilometriin tunnissa. Melkoisia loikkia tulee koko ajan. Yhtäkkiä - vaunun takatilassakin aistittavissa oleva kumpare, jossa vaunu nostaa keulaansa, nyökkää, osuu seuraavaan rinteeseen keinahtaen vieläkin enemmän. - Keula ylös-hetki, joka tosiasiassa on vain sekunnin osia, mutta tuntuu sisällä ollessa pitkältä – hiljaisuus – lennetään.Sitten rysähtää niin, että hampaat helisevät. Sama heti toisen kerran perään, kaikki tavarat hyppivät, vauhti ei lopu, asejärjestelmämiehet kiljuvat suoraa huutoa. Olli huutaa arabiaksi kuskille ties kuinka monta kertaa: ”Seis, seis, seis!”. Kannatinlaitteista takaa kuuluu ryminä, joka ei ole lähelläkään normaalia äänimaailmaa. Vihdoin saadaan vaunu noin 70 metrin jälkeen pysähtymään ja päästään tarkastelemaan vaurioita. Ajoneuvoletkakin saavuttaa vihdoin AMV:n.
Nähdessään, että vaunulla ei nyt ihan heti voi jatkaa, kaikki häviävät ajoneuvoineen paikalta kuin maan nielemänä, asemiehet vannoen, etteivät IKINÄ tule tähän kyytiin! Patrian nelikko jäi yksin autiomaahan tarkastelemaan vaurioita.
Mittausten perusteella todettiin vaunun hypänneen täysin ilmassa noin 18 metriä, iskeytyneen koko painollaan täysin epänormaalissa asennossa perä alhaalla nelosakselin oikean pyörän varaan lyöden jousituksen täysin pohjaan ja vaurioittaen pyöräripustuksia siten, että pyörä ei enää säilyttänyt asentoaan nivelen vaurioiduttua. Isku oli kova koska muun muassa apurungon takaosa teki kivikovaan maapohjaan noin 5 senttimetrin syvyisen kuopan. Pompusta seurasi jatkopomppu, joka puolestaan aiheutti keulapanssarin voimakkaan iskeytymisen maaperään alastulossa. Tosiasialliset vauriot olivat tällin hurjuudesta huolimatta aika vähäisiä, mutta edellyttivät kuitenkin pyöräaseman irrotusta ja muutamien komponenttien vaihtoa.
Mikä neuvoksi?
Oltiin keskellä autiomaata, kaikki muut häipyivät ties mihin., Pimeän tuloon oli aikaa vain muutama tunti. Miten pois? Mistä varaosat? Missä korjataan? Huomisaamuna oli lisäksi odotettavissa korkean tason esittely asevoimien johdolle, ehditäänkö? Pikainen tilanteenarvio ja paluu leiriin, varaosat varuskunnasta noin 100 kilometrin päässä olevasta kontista, vaunu vauriopaikalla siirtokuntoon ja korjaus kenttäleirissä.
Mikko ja Hanski aloittivat käsillä olevilla työkaluilla vaunun siirtovalmistelut. Pasi ja Olli leiriin, josta Olli pika pikaa takaisin tuoden maasturilla mukanaan tarvittavat työkalut sekä jotain juotavaa ja suolaista purtavaa, koska tuntikausien oleskeluun autiomaassa ei toki lähtiessä oltu varauduttu. Pasi paikallisen yhteyshenkilön kanssa pitkälle automatkalle noutamaan varaosia kontista korjausta varten. Kiirettä lisäsi tieto, että oltiin seuraavan ampuvan joukon vaara-alueella. GPS-koordinaatit laitteisiin, muutoin jo löytäminen takaisin vauriopaikalle ja sieltä leiriin voisi osoittautua merkittäväksi haasteeksi!
Toimeksi!
Paikalle jäänyt työpari Mikko ja Hanski aloitti valmistelut. Ollin palatessa tarvittavien varusteiden kanssa, oli vaurioitunut pyörä jo vaunun taistelutilassa kuljetusvalmiina ja vaunu ajettuna keula alas takaosan keventämiseksi. Pyöräasema tunkkaamalla ylös, raskaalla kuormaliinalla kiinni ja 7-pyöräinen AMV maastoauton perässä ontumaan, Hanskin luotsaamana, kohti leiriä. Jo hämärsikin, ja viimein kiinnostuivat myös isännätkin vaunun kohtalosta. Kolonnaa vastaan tuli maastoautopartio kysymään: ”Selviättekö? Osaatteko perille?” ”Ei huolta”, vakuuttelimme. Leiriin saavuttua huolestui jo johdossa ollut everstikin: ”Miten menee, tarvitaanko apua, pitääkö vaunu viedä varuskuntaan, tarvitaanko nosturia, pitääkö tuoda varaosia Suomesta?” ”Ei hätää - aamulla rivissä, tällaiset hommat hoidetaan meillä kenttäkorjauksena”, vakuuteltiin huolestunutta testijohtajaa.
Pasin palatessa parinsadan kilometrin taipaleeltaan yhdessä paikallisen sotilastukihenkilön kanssa, oli vaunu jo pyöräripustusten osalta purettu hikisten ja likaisten miesten odotellessa uutta asennettavaa (lämpötila ei pimeyden tulosta huolimatta juurikaan laskenut mittarin näyttäessä noin +37⁰C tyynen suojaisen leiripainanteen vielä korostaessa vaikutelmaa). Homma jatkui hikoillen uusien komponenttien asennustyönä. Jo vajaassa tunnissa työ oli taitureiden Pasi ja Hannu vetämänä tehty, vaunu uudelleen iskussa ja Olli valmiina jättämään johtavalle everstille lyhyen yhteenvedon:
- Vaunun valmistelu evakuointia varten vauriopaikalta 0,5 h
- Evakuointi leiriin vaurioituneena itse ajaen (noin 4 km) 45 min
- Korjaustyön valmistelut, vioittuneiden osien irrotus 45 min
- Korjaustyö 45 min
- Kokonaisaika 2h 15 min.
Seuraavana aamuna oltiin taisteluvalmiina käskettynä aikana ja käsketyssä paikassa!
Episodi: Parin päivän kuluttua esiteltiin kalustoa tutustumaan tulleelle pääesikunnan delegaatiolle, jolloin yksi eversteistä totesi kuulleensa pienestä onnettomuudesta, jossa AMV:llä hypättiin lähes 100 metriä… No, pitihän tietoa ainakin hieman oikaista!
Huippuporukkaa...
