Teksti ja kuvat: Ville Talvenheimo
Olin aloittanut työni n. klo 6:30 sinä päivänä työpaikallani Hämeenlinnassa, Jälkimarkkinointiosastolla, jossa toimin silloin teknisenä päällikkönä. Varaosamyynnin puhelin soi kello 14:00. Rovajärvellä oleva tukitiimimme vetäjä soitti ja sanoi, että alueelle tarvittaisiin pikaisesti tiettyjä kriittisiä varaosia AMV-ajoneuvoon. Tämän ajoneuvon oli tarkoitus osallistua näytökseen seuraavana aamuna. Tukitiimin vetäjä oli jo kerännyt kaikki tarvittavat varaosanumerot varaosakirjasta, joten otimme työn vastaan ja tarkastimme varastosaldot. Kaikki osat löytyivät suoraan varastosta. Logistiikkaosasto etsi kaikki varaosat varastosta listan mukaisesti. Kun varaosat oli kerätty ja pakattu lavoille, kello oli 16:30. Lähdin töistä kotiin.
Kello 18:00 silloinen esimieheni soitti, ja kertoi, että osille ei ole mahdollista saada kuljetusta siten, että ne olisivat Rovajärvellä klo 6:00 seuraavana aamuna. Hän kysyi, voisinko hoitaa kuljetuksen perille firman pakettiautolla. Vastasin saman tien kyllä asiaa sen kummemmin ajattelematta ja palasin takaisin työmaalle. Lastasimme lavat Ford Transit -pakettiautoon, sidoimme kuorman ja matka alkoi. Tankkasin pakettiauton Hattulassa, jossa asun, ja hain kaupasta vähän syötävää ja juotavaa (mm. muutaman tölkin energiajuomaa). Tarkastin myös arvioidun saapumisajan Rovajärvelle navigaattorista. Soitin tukitiimin vetäjälle klo 19:00 illalla ja kerroin, että olisin Rovajärvellä noin klo 4:30 aamulla, 15 minuutin tankkaustauko mukaan luettuna.
Ajo oli melko suoraviivaista Hämeenlinnasta Ouluun, valitettavasti vain maisemat eivät olleet erityisen kiinnostavia näiden kahden paikkakunnan välillä. Oulusta ylöspäin maisemat alkoivat olla melko mielenkiintoisia kaikkine jyrkkine muotoineen, tuntureineen jne. Oli keskiviikon ja torstain välinen yö toukokuussa, joten aurinko ei laskenut täydellisesti edes yöaikaan. Seuraava päivä oli helatorstai, joka saattoi osittain selittää toimituksen logistiset ongelmat ulkopuolisilta kuljetusliikkeiltä kyseltäessä.
Aamulla kello 4:00 käännyin kohti Kemijärveä ja noin 10 minuuttia myöhemmin neljän hengen tukitiimimme ajoi minua vastaan MB Sprinter -huoltoautolla. Käänsin pakettiauton ja seurasin heidän perässään kohti Rovajärven huoltoaluetta. Rikkoutunut ajoneuvo oli jo pysäköity huoltopaikallemme. Purimme pakettiauton kuorman ajoneuvon viereen ja tiiminjohtaja antoi hotellihuoneensa avaimen ja käski minun mennä nukkumaan. Ulkona oli aurinkoista jo klo 5:30, joten en pystynyt nukkumaan lainkaan. Päätin palata takaisin huoltoalueelle. Perille päästyäni ystäväni Puolustusvoimista saapui paikalle armeijan lava-autolla. Hän oli melko ihmeissään nähdessään minut paikan päällä ja kyseli, mitä siellä teen. Kun kerroin kuvion hänelle, hän kertoi, että oli myös ollut ajamassa edellisen illan ja yön aikana Hattulasta Rovajärvelle ja kysyi miksen soittanut hänelle ja pyytänyt kuljettamaan tavaroita perille. Onnistuin ainoastaan sanomaan, ettei ollut puhetta siitä, että osallistuisit myös harjoitukseen.
Mekaanikkomme olivat pitäneet kiirettä ajoneuvon kunnostamisen parissa myöhäisen yön ja aamun aikana ja kun ajoneuvo alkoi olla toimintakunnossa, sanoin tukitiimin vetäjälle, että jos lähtisin nyt takaisin, olisin illalla vielä kotona. Hän ehdotti hotelliyötä Rovaniemellä, mutta ajattelin, että voisi olla parempi ajaa suoraan Hämeenlinnaan niin seuraava päivä ei menisi kokonaan hukkaan ajaessa. Tiimin vetäjä soitti minulle paluumatkani aikana ja kertoi, että ajoneuvo oli saatu kuntoon ja että se osallistui näytökseen ja että asiakas oli tyytyväinen siihen, että ajoneuvo saatiin pikaisella aikataululla korjattua osittain pyhäpäivänkin aikana. Olin takaisin kotona noin klo 21:30 helatorstain iltana.
Ei ihan normaali päivä toimistolla.
