Potkurikonemies henkeen ja vereen

Teksti: Matti Remes Kuva: Jukka Hälinen

Jukka Hälinen aloitti vuonna 1989 työt silloisella Valmetin lentokonetehtaalla Kuoreveden Hallissa. Iso osa hänen työurastaan on liittynyt tavalla tai toisella koulu- ja yhteyskone Redigoon.

Valmet L-90 TP Redigo -konetyypin suunnittelu oli alkanut 1980-luvun alussa. Hälisen tullessa mukaan Redigon sarjatuotanto oli alkamassa. Ensimmäinen iso urakka oli laatia ohjeistus koneen huoltoon ja lentämiseen.

Hälinen vastasi huolto-ohjeen ja varaosakirjan laatimisesta, mutta hän oli mukana myös lentäjille tehdyn ohjeistuksen laadinnassa.

– Huolto-ohje oli noin tuhat sivua, varaosakirja 500 sivua ja lentäjän ohjekirja oli parisen sataa sivua, Hälinen kuvaa hankkeen laajuutta.

Koneiden mukana Meksikoon

Redigoa lähdettiin kehittämään Kuoreveden tehtaalla, kun Vinka- ja Hawk-koulutuskoneiden valmistus oli päättymässä. Lähtökohtana oli nopeampi, potkuriturbiinilla ja sisään vedettävällä laskutelineellä varustettu jatkokoulukone.

Uuden konetyypin ohjeistuksen valmistuttua Hälinen siirtyi asiakaspalvelutehtäviin. Suomen ilmavoimille Redigoja oli myyty kymmenen kappaletta, mutta koneita meni myös Meksikon laivastolle ja Eritrean ilmavoimille – kumpaankin maahan kahdeksan kappaletta.

Mieleenpainuvimmat muistot Häliselle ovat jääneet yhteistyöstä meksikolaisten kanssa.

Hän seurasi muun muassa mukana, kun ensimmäiset koneet toimitettiin paikan päälle. Hallista ne lähtivät ensin rekoilla Amsterdamiin ja edelleen lentorahtina México Cityyn. Sieltä matka jatkui rekoilla määränpäähänsä laivaston tukikohtaan, joka sijaitsee maan itärannikolla lähellä Veracruzin kaupunkia.

Monipuolista asiakaspalvelua

Toimituksen jälkeiset vuodet Hälinen oli tiiviisti yhteydessä Ilmavoimien lisäksi Meksikoon ja kävi tuona aikana maassa kahdeksan kertaa.

– Pisin reissu kesti viisi viikkoa. Kaiken kaikkiaan Meksikossa vierähti lähes neljä kuukautta, Hälinen laskee.

Asiakaspalveluun kuului esimerkiksi teknisten ongelmien ratkaisua sekä tarvittavien varaosien ja huollossa tarvittavien työkalujen määrittelyä. Meksikolaiset mekaanikot myös kävivät kahteen kertaan Suomessa parin viikon koulutuksessa. Koulutukset pidettiin englanniksi, mutta mukana oli myös espanjaksi asiat kääntänyt Laivaston entinen mekaanikko Matin Martinez Rivera.

Mielenkiintoinen kokemus oli myös työskentely eritrealaisten kanssa ja ennen kaikkea kahden viimeisen koneen siirtolento Asmaraan.

Hälisen siirtyi sittemmin Redigon parista muihin tehtäviin Patriassa, mutta sen jälkeenkin hän piti yhteyttä Meksikoon. Vuonna 2011 hän kävi maassa lomamatkalla ja vieraili tutuksi tulleessa laivaston tukikohdassa.

– Tuolloin enää osa Redigoista oli käytössä. Lentokoneiden huoltoa haittasi pula varaosista. Myös ohjeistus alkoi olla vanhentunutta.

Suomen ilmavoimissa Redigot poistuivat käytöstä vuonna 2013. Koneista viisi myytiin Ruotsiin yksityiselle ilmailualan harrastajalle, joista neljä meni sittemmin Yhdysvaltoihin Blue Air Training -nimiselle yritykselle.

– Toimin yhteyshenkilönä amerikkalaisten kanssa ja vastasin muun muassa vielä varastossa olleiden varaosien toimittamisesta asiakkaalle.

Redigo sai kiitosta lentäjiltä

Hälinen ennätti itsekin lentää Redigon esittelykoneella noin 150 tuntia.

– Koneen suorituskyky oli hyvä ja sillä oli miellyttävä lentää. Samaa ovat sanoneet muutkin koneella lentäneet.

Nelipaikkaisen Redigon maksiminopeus oli 350 kilometriä tunnissa. Toimintasäde oli 1500 kilometriä ja lakikorkeus noin 7200 metriä.

Suomen ilmavoimille toimitetuissa Redigoissa oli yksi 420 hevosvoiman Allison-potkuriturbiini. Ulkomaille menneissä koneissa moottoriteho oli 30 hevosvoimaa suurempi.

Redigon asiakaspalvelutehtävistä Hälinen siirtyi lentokonetehtaan ohjetoimiston esimieheksi ja edelleen laadunvarmistukseen liittyviin töihin. Viimeksi kuluneet pari vuosikymmentä hän on toiminut asiantuntijatehtävissä teknisissä palveluissa. Hän on ollut pitkään esimerkiksi harjoituskone Vinkan tyyppi-insinööri.

– Potkurikonemies olen ollut koko työurani Patrialla.