Valtion Lentokonetehdas, Patrian nykyisen lentokoneosaamiseen perusta, suunnitteli ja valmisti VL Myrskyjä 51 kappaletta vuosina 1942-44. Tänään Patria on päätukijana entisöintiprojektissa, jonka tavoitteena on saada entisöity VL Myrsky II suomalaiseen ilmailumuseoon näytteille vuonna 2019.
Entisöintiprojekti on Ilmailumuseoyhdistyksen, Suomen Ilmavoimamuseon ja Suomen Ilmailumuseon yhteisprojekti, jossa Patria toimii päätukijana. Entisöintityössä ovat vahvasti mukana myös teknisen alan oppilaitoksissa opiskelevat nuoret sekä muun muassa Jyväskylän ja Vantaan nuorisotyöpajat. Valtion Lentokonetehdas sai tuotettua koneita rintamalle vasta kesällä 1944, joten koneen merkitys sotahistoriassa on vähäinen. Kone on kuitenkin sekä osoitus suomalaisesta insinööritaidosta että muistutus sota-ajan vaikeista olosuhteista. Lisäksi se on ainoa sarjavalmistukseen päässyt suomalainen hävittäjälentokone. Myrskyjen laivuekäyttö alkoi heinäkuussa 1944. Myrskyjen rintamakäyttö jatkosodassa jäi vain muutaman viikon mittaiseksi. Konetyyppi osallistui myös Lapin sotaan ja lentokieltoajan jälkeen rauhanajan palvelukseen. Käyttö lopetettiin vuonna 1947 ja koneet romutettiin vuosina 1952–1953.
Huonoa onnea – ja hyvääkin
Yksi Myrsky oli välttyä romutukselta kokonaan. MY-16 oli nimittäin lennetty Kauhavalle Lentojoukkojen mekaanikkokoululle ja se jäi sinne lentokuntoisena havaintovälineeksi. 1950-luvun alussa se joutui ulkosäilytykseen ja sieltä romutetuksi kesällä 1965 muutaman muun koneharvinaisuuden mukana.
Kolme Myrskyn runkoa päätyi muun lentokoneromun mukana jämsäläisen kuljetusalan yrittäjän Pauli Harras Lindroosin takapihalle. Lentokoneiden entisöintibuumin alettua 1970-luvun alussa paikasta tuli entisöijien vierailukohde, josta löytyi osia moneen entisöintikohteeseen. Pertti Virtanen osti Myrskyjen rungot 1970-luvun loppupuolella ja ne päätyivät Keski-Suomen Ilmailumuseoon 1980-luvun alussa. Myös koneen piirustukset olivat tuhoutua keväällä 1990, kun Hallinportti Ilmailumuseon vanerirakenteinen autovajaa tyhjennettiin purkamista varten. Paikalle osuneet Aulis Pakarinen ja Jukka Raunio määräsivät piirustukset toimitettaviksi polttouunin sijasta museoon.
Entisöintiä eri puolilla Suomea
Entisöintikohteen identiteetiksi valittiin MY-14 parhaiten säilyneen runkokehikon mukaan. Itse entisöintityö päätettiin tehdä kahdessa osassa siten, että siivestä ja puutöistä vastaa Suomen Ilmailumuseon tiloissa Vantaalla toimiva Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerho ja rungosta, moottorista ja aseista Suomen Ilmavoimamuseoksi nimensä vaihtaneen Keski-Suomen Ilmailumuseon entisöintiryhmä Tikkakoskella. Entisöinnin alkaessa uskottiin, että peräti 95 % koneen osista puuttuu. Entisöintityön edetessä osia on löytynyt sekä museoiden varastoista että muualta. Nyt puuttuvien osien määräksi on arvioitu 80 %, niistä suurimpana puurakenteinen siipi.
Siiven valmistusta Vantaalla
VL Myrskyssä on metallirakenteinen runkokehikko, jolle muoto on saatu puisin listoin ja vanerikatteella. Siipi on puolestaan puurakenteinen. Siiven osien rakentaminen alkoi syksyllä 2015 ja kesti kaksi vuotta. Tekemistä oli paljon, tekijöitäkin toista kymmentä, mutta kaikki oli vielä osina. Lisäksi huoletti se, onnistuisivatko runkoliitosta, laskutelineitä sekä laskutelineen, laskusiivekkeiden ja siivekkeiden käyttöakseleita varten tarvittavat poraukset ”kertaheitolla”, vai syntyisikö ”sutta ja sekundaa”.
Runko edistyy Tikkakoskella
MY-14:n runkokehikko oli katkennut pyrstön etupuolelta ja pyrstö oli kadonnut. Puuttuva osa sahattiin irti toisesta Myrsky-koneesta ja hitsattiin kiinni hiekkapuhallettuun ja harmaaksi maalattuun MY-14:n runkoon. Hitsaustyön teki Patrian nyt jo eläkkeelle siirtynyt lekohitsaaja Rauno Pylväläinen. Tästä pääsi rungon varustelutyö liikkeelle. Puretuista rungoista ja varastoista löytyneistä osista on konservoitu ja koottu lähes kaikki rungon laitteet Tikkakoskella konservaattori Harri Huopaisen johdolla. Jo pelkästään erilaisten kiinnikkeiden konservoinnissa ja kunnostuksessa on ollut iso työ. Joitakin osia on jouduttu valmistamaan, esimerkiksi koneen panssari-istuimen puuttuva istuinosa kiinnikkeineen. Myös moottorin ja ohjaamon väliset tuliseinät ovat aikanaan leikattu kaikista runkokehikoista ”parempaan käyttöön” ja joudutaan nyt tekemään uudestaan. Moottorin kohdalla oli valinnanvaraa – tarjolla oli kolmekin ehdokasta, joista koneeseen valittiin lopulta Aeron DC-3-koneessa aikanaan ollut moottoriyksilö. Siinä on myös ranskankielisiä kilpiä, joten se on saanut aikanaan osia sotasaalisvarasoista ostetuista moottoreista.
Teksti lyhennetty Siivet-lehden artikkelista, jonka kirjoittaja on Reino Myllymäki, VL Myrsky II -projektin tiedottaja ja Ilmailumuseoyhdistyksen hallituksen jäsen.
