Venäjän hyökkäyssota siirsi Naton toiminnan painopisteen jälleen yhteisen puolustuksen toimeenpanoon. Uskottava pelote vaatii oman puolustusteollisuuden vahvistamisen, kirjoittaa Suomen Nato-edustuston päällikkö Piritta Asunmaa.
Venäjän täysimittainen hyökkäyssota Ukrainassa on muuttanut Euroopan turvallisuusympäristöä merkittävästi. Voidaan sanoa, että siihen kohdistuu vakavin uhka vuosikymmeniin.
Keskellä Eurooppaa käydään täysimittaista sotaa, jossa on kuollut satojatuhansia ihmisiä. On selvää, että tämä vaikuttaa niin Naton rooliin kuin sen toimintaan tuntuvasti.
Nato on jäsenmaidensa yhteisen puolustuksen toimeenpanija. Nyt tämä painottuu vahvasti Naton kahden muun ydintehtävän, yhteistyövaraisen turvallisuuden ja kriisinhallinnan sijaan.
Keskeisiä muutostekijöitä Naton toiminta- ja turvallisuusympäristössä ovat myös Yhdysvaltain ja Kiinan voimistuva strateginen kilpailu ja kasvaneet jännitteet globaalisti. Lisäksi epävakaus eteläisessä naapurustossa kasvaa. Gazan sota sekä Israelin ja Iranin välien kiristyminen aseelliseksi voimankäytöksi todistavat tästä.
Lyhyellä ja pitkällä aikavälillä Naton toimintaan vaikuttaa erityisesti transatlanttisen suhteen kehittyminen sekä Yhdysvaltain suhtautuminen Natoon ja sitoutuminen Euroopan puolustukseen.
Painopiste siirtyi uskottavaan pelotteeseen
Venäjän täysimittainen hyökkäyssota on keskeisin Naton toimintaan pitkäaikaisesti vaikuttava tekijä, jonka seurauksena myös Suomi hakeutui Naton jäseneksi. Naton tärkeimmässä ohjausasiakirjassa eli strategisessa konseptissa määritellään, että Venäjä on merkittävin suora uhka liittokunnan turvallisuudelle ja euroatlanttisen alueen rauhalle ja vakaudelle. Strateginen konsepti ei sulje pois mahdollisuutta, että Naton jäsenmaiden suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta voidaan loukata. Tämän seurauksena Naton toiminnan painopiste on siirtynyt jälleen uskottavan pelotteen ja puolustuksen vahvistamiseen ja ylläpitoon.
Painopisteen siirtäminen kriisinhallinnasta yhteisen puolustuksen toimeenpanoon ei tapahdu yhdessä yössä. Se vaatii yhteistä tilannekuvaa, poliittista tahtoa, resursseja ja pitkäjänteisyyttä. Suomen näkökulmasta työ pelotteen ja puolustuksen vahvistamiseksi etenee oikeaan suuntaan. On tärkeää, että tämä jatkuu myös Ukrainan sodan päätyttyä.
Ukrainan tukeminen keskeinen prioriteetti
Pelotteen ja puolustuksen vahvistamisen ohella Naton ajankohtaisista haasteista ehdottomasti mittavin on Ukraina. Venäjän ja Ukrainan suhde on avainkysymys Euroopan turvallisuudelle, ja sodan lopputulos määrittää turvallisuuskehityksen pitkälle tulevaisuuteen.
Tästä syystä Ukrainan tukemisesta on muodostunut liittokunnan keskeinen prioriteetti. Parhaillaan Nato keskittyy Ukrainan käytännön tukemiseen sodassa. Nato pitää edelleen siitä kiinni, ettei se halua tulla sodan osapuoleksi.
Lyhyellä aikavälillä Naton tuki painottuu ei-tappavaan materiaaliin, mutta pidemmällä aikavälillä on panostettava myös Ukrainan puolustussektorin tukemiseen ja Ukrainan siirtymiseen Nato-standardien mukaiseen puolustusmateriaaliin.
Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg on ehdottanut Naton Ukrainaa koskevan tuen vahvistamista ja institutionalisointia. Tästä keskustellaan parhaillaan liittolaisten kesken. Suomen mielestä on tärkeää, että Ukraina saa vahvan viestin sekä poliittisesta että käytännön tuesta, kun Nato kokoontuu huippukokoukseensa heinäkuussa Washingtonissa.
Suomi on Natossa kokoaan suurempi
Hallitusohjelmassa todetaan, että Nato-jäsenyys vahvistaa Suomen turvallisuutta ja Pohjois-Euroopan vakautta sekä asemoi Suomen entistä tiiviimmin osaksi eurooppalaista ja transatlanttista turvallisuusyhteisöä. Toisaalta Suomen jäsenyys vahvistaa myös Natoa. Suomi haluaa olla Natossa turvallisuuden tuottaja, ei sen kuluttaja. Olemme sotilaallisesti erittäin suorituskykyinen maa, jonka maantieteellinen sijainti on liittokunnalle strategisesti tärkeä. Meidän jäsenyydellämme on merkitystä koko liittokunnalle, vaikka samalla Naton Venäjän vastainen raja kaksinkertaistui.
Tasavallan presidentti Alexander Stubb kuvasi Nato-jäsenyyden tuomaa muutosta äskettäin Brysselissä, että se mitä kutsuimme ”uskottavaksi ja itsenäiseksi puolustuskyvyksi” on muuttumassa ”vahvaksi puolustuksesi osana liittokuntaa”. Presidentti on myös korostanut haluavansa nähdä Suomen Naton ytimessä samaan tapaan kuin sukelsimme EU:n ytimeen siihen liittyessämme.
Toisin sanoen: vaikka maantieteellisesti sijaitsemme liittokunnan reuna-alueella, työskentelemme Naton ytimessä. Lisäksi presidentti korosti, että Suomen sotilaallisen suorituskyky yhdistettynä maantieteelliseen sijaintiimme asettaa meidät Natossa keskikokoisten maiden ryhmään. Olemme merkittävä tukipilari koillisen Euroopan puolustuksessa.
Suomi haluaa vaikuttaa Naton suuntaan
Vuosikymmeniä kestänyt Nato-kumppanuutemme valmisti meitä erinomaisesti Nato-jäsenyyteen. Toki meillä on myös paljon opittavaa, ja kansallisen puolustuksen integroiminen Naton yhteiseen puolustukseen vie aikaa.
Nato-edustustomme kaksi keskeistä tavoitetta ovatkin toisaalta vaikuttaminen Naton toiminnan kehittämiseen Suomen kannalta toivottuun suuntaan. Toisaalta haluamme edistää Suomen omaa sotilaallista integraatiota, jota jäsenyys edellyttää.
Suurlähettiläänä johdan Nato-edustustoa, joka on nykyään Suomen toiseksi isoin ulkomaanedustusto heti EU-edustuston jälkeen. Olen samalla Suomen pysyvä edustaja Naton neuvostossa, joka kokoontuu useamman kerran viikossa.
Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys avaa aivan uusia mahdollisuuksia syventää pohjoismaista puolustusyhteistyötä niin keskinäisesti kuin Natossa. Sotilaallisesti Pohjoismaat muodostavat yhden strategisen kokonaisuuden, joten tavoittelemme sen huomioimista myös Naton sotilaallisessa suunnittelussa ja komentorakenneratkaisuissa.
Puolustusteollisuuden kysymykset korostuvat Natossa
Puolustusteolliset kysymykset ovat tällä hetkellä hyvin ajankohtaisia Natossa. Liittolaiset, Suomi mukaan lukien, ovat lahjoittaneet puolustusmateriaalia Ukrainaan, ja luovutettu materiaali pitää korvata. Tässä Nato koordinoi liittolaisten toimia puolustusteollisen kapasiteetin kasvattamiseksi.
Nato ei tee varsinaista teollisuuspolitiikkaa, eikä Natolla ole kompetenssia puuttua liittolaisten materiaalihankintoihin. Naton puolustussuunnitteluprosessissa määritellään suorituskyvyt, joita liittolaisilla tulee olla. Liittolaisten oma asia kuitenkin on, miten kyvyt hankitaan. Nato ei myöskään hanki puolustusmateriaalia, vaan se on kunkin liittolaisen vastuulla.
Yritysten suhde Natoon tiivistyy
Ehkä suurin vaikutus Nato-jäsenyydellä on siinä, että Suomi on nyt houkutteleva kumppani liittolaisena. Meihin kohdistuu paljon mielenkiintoa. Suomalainen puolustusteollisuus on tehnyt yhteistyötä Naton kanssa jo vuosia esimerkiksi osallistumalla Naton teollisuustyöryhmän (NIAG) kokouksiin. Naton vaikutus perinteiseen puolustusteollisuuteen on siten vähäisempi kuin muuhun teollisuuteen, jolle Nato ei ole ollut perinteisesti kumppani.
Suomalainen puolustusteollisuus on jo varsin Nato-yhteensopiva. Lisäksi Suomi on hankkinut vain Naton standardien mukaista puolustusmateriaalia jo vuosia, joten siihen myös suomalainen puolustusteollisuus on tottunut.
Suomalaiselle teollisuudelle, ei vain puolustusteollisuudelle, ovat Nato-jäsenyyden myötä avautuneet Naton kilpailutukset hankintaorganisaatio NSPA:n ja tietohallintavirasto NCIA:n sisällä. Suomi on aiemminkin osallistunut NSPA:n kilpailutuksiin, mutta kaikki kilpailut eivät olleet meille avoinna.
Osallistuakseen näihin kilpailutuksiin yritys tarvitsee kelpoisuustodistuksen, jonka saa Suomessa puolustusministeriön kautta. Myös Nato-edustusto auttaa ja tukee, josyrityksillä on kysymyksiä Natoon liittyen.
Piritta Asunmaa
edustuston päällikkö, Suomen pysyvä Nato-edustusto
